hvildu í friði

Hoi! Kerta edellisessä merkinnässäni jaoin kuvia Þingeyristä, lienee tällä kertaa sitten Ísafjörðurin vuoro. Viime maanantai oli viimeinen kurssipäivämme tuossa viehkeässä kalastajakylässä, ja kun toinen päivän luennoista sattui peruuntumaan, päätimme Zadin ja Hannahin kanssa viettää pari tuntia kierrellen paikkoja. Liikekeskuksen ympäriltä paljastui paljon kivaa kuvattavaa, ja kelikin helli siihen malliin, että melkein unohti olevansa maassa, jossa viime vuoden heinäkuun keskilämpötila jäi alle kymmenen celsiuksen. Alkupään räpsyt on sitten hei otettu ensimmäisenä kurssipäivänä, jolloin sää oli pikkuisen erilainen, toivottavasti huima väriero ei häikäise liikoja. Olisin toki voinut aivotoiminnan salliessa ottaa kohteista uudet kuvat imartelevammassa valaistuksessa, mutta noh... Typerä nainen ja silleen. Tässäpä joka tapauksessa pällisteltäväksi "muutama" muisto Länsivuonojen pääkaupungista!

Big City ÍFJ:ssä on aina laivoja parkissa, ja niistä on äärimmäisen mukava napsia pikseliä. Inhoan rakennusten ja patsaiden kuvaamista, mutta laivat jostain syystä näyttävät aina majesteettisilta, oli kyseessä sitten miten askeettinen purtilo tai valokuvausväline hyvänsä. 

Miellyttäväksi maalattu tunneli.

Pilvet oli pikkuisen alhaalla...

Islantilaisten vehreät puutarhaviritelmät jaksavat aina hämmästyttää. Millä lie haltiataioilla tämäkin kukkaloisto on saatu pysymään hyvänä tässä tuulen ja sateen pieksämässä, kylmässä maassa?

City Tourilla dallailua kera kanssakielinörttien!

Tähän väliin lätkäisen kyllä hieman faktaa, sillä satuin juuri vierailemaan Ísafjörðurin Wikipedia-sivulla. Kuten mainittua, kyseinen kylä on Länsivuonojen alueen pääkaupunki, jonne alkoi syntyä asutusta Islannin asuttamisen aikoihin 900-luvulla. Hyvien merenkulkuyhteyksien ja kala-apajien ansiosta alue muodostui kaupankäynnille tärkeäksi, ja elinkeino veti seuduille väkeä. Viime vuosikymmeninä väkiluku on ollut vähenemään päin, ja kaupungin alueella asuu tällä hetkellä n. 3000 ihmistä. Ísafjörðurissa on lentoasema, ja sen ja Reykjavíkin välillä kulkee matkustajakoneita suhteellisen tiuhaan. Ja mitäs perkelettä - kylän mokoma on meikäläisen melkein-kotipaikka Joensuun ystävyyskaupunki! Kyllä nyt yllätyin.

Tarkkaavainen lukija saattaa muistaa edellisestä merkinnästä kuvan Ísafjörðurin kirkosta, joka poikkeaa moderniudessaan suurimmasta osasta Islannin kirkoista. Reykholtissa, missä työskentelin viime kesän, oli tosin hieman samantyyppinen, torniton ja pelkistetty palvontapaikka. Päädyimme viimeisen päivän kaupunkikierroksellamme käymään kirkon sisällä kuin kunnon turistit ikään. En ole uskonnollinen, mutta kirkkojen sisustus ja arkkitehtuuri kiehtovat minua ja niissä on mukava vierailla. Pidän erityisesti moderneista kirkoista, vaikka ne tuppaavatkin rikkomaan tavallista kaavaa eivätkä ehkä anna kaikille sitä voimakkainta kirkossa käymisen kokemusta. Minusta on kuitenkin mielenkiintoista nähdä, kuinka kristillisiä teemoja ja hengellisyyttä on sovellettu moderneihin muotoihin ja rakennusratkaisuihin.

Alttarin seinustalla lentävä lintuparvi lumosi ainakin allekirjoittaneen! Teoksen nimi on"Taivaan linnut".

The Smoker's Choice.

Kynttelikön alta löytyi poltettavaa, jonka totta kai tuikkasimme tuleen (ja sammutimme poistuessamme paikalta).

Näkymää kirkon takaa! Suomalaisiin metsän verhoamiin hautuumaihin tottuneelle tämä oli eksoottinen näky. Päivän epistola on muuten napattu näistä tunnelmista, arvaatte varmaan.

Eräs opettaja kertoi, että Islannissa riehuu kaksi mafiaa: maanviljelijät ja raittiusliike. Tässä todisteita jälkimmäisen rautaisesta otteesta.

En pääse islantilaisista pytingeistä koskaan yli. Saavat tällaisen vannoutuneen vuokrallaeläjän ja pikkukämpässä budjaajankin haaveilemaan omakotitalosta!

Ja jonkun tukat siinä

Löydettiin taidegalleria! Ja uskaltauduttiin sisällekin, vaikkei ketään ollut kotona.

Sisältä paljastui surrealistista settiä.

Maailman parhaan äidin lempikukkia.

Pauliinan elikkoblogi, the ÍFJ edition.

Ja sitten mun lempijuttuihin - rantaroskaan!

Löllejä ja höyheniä ei tässä blogissa voi koskaan olla liikaa.

SIINÄ on unelmien kummitustalo. Muutan tuonne ja viskelen kuvassa näkyvän kaltaisia jonneja pulloilla ja kissanpaskalla.

Meni hetki tajuta, miksi jollakulla on pihassaan kivi, johon on hakattu Islannin kansallispäivä. Sitten tajusin, että mokomasta törröttää lipputanko.

Nuo ikkunaluukut!

Jeeeeeeees. Kyllähän noita kuvia katsellessa meinaa ikävä iskeä... Reykjavík on ihana ja tämän vajaan viikon aikana on jo ehtinyt muodostua mukavia muistoja vaihtoporukan kanssa, mutta Núpurissa vietetyt viikot olivat kyllä aivan oma lukunsa tässä tarinassa. Ehkäpä sinne tulee vielä palattua! Nyt kuitenkin sanon heipat, pitää poukkoilla Merlinin kanssa kaffihúsiin ja toivoa, että sieltä vielä saisi myöhäistä päivällistä! Sjáumst!