ást og jafnrétti

Tänä aamuna sain heti herättyäni lukea, että minun kotimaani eduskunta hyväksyi tänään lakialoitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Hymy hiipi huulille nopeammin kuin ehdin edes sisäistää koko asian, ja pääsin riemuitsemaan ihan ääneenkin, kun kämppis kirmasi keittiöön heti nähtyään Facebook-päivitykseni asiasta. Vihdoinkin! Hieman harmittaa, etten nyt voi olla Helsingissä juhlimassa tätä rakkauden ja tasa-arvon päivää, mutta toisaalta yhdenvertaisuuden mallimaaksi usein tituleerattu Islanti lienee aivan sopiva juhlapaikka sekin.

Tällä hetkellä tuntuu, että hukun hyviin uutisiin; tämän julkisen ilonaiheen lisäksi iloittavaa löytyy henkilökohtaisuuksistakin, sillä nyt on taas hieman varmempaa, että saan alkukeväästä yhden rakkaan ystävän Suomesta vieraakseni! Tänään on saanut hymyillä ihan kaikelle. Eilinen kuoron konserttikin meni hyvin, koetan laittaa videoita ja kuvia kunhan niitä käsiini saan, Sain kuulla, että olimme rikkoneet yliopiston kuoron pienempien konserttien yleisöennätyksen, joten jos joku paikalla ollut nyt Google Translaten kanssa tätä lueskelee, niin kiitos kun hilauduit paikalle! Laulaminen oli uskomattoman hauskaa, enkä malta odottaa maanantaita, kun pääsee taas julkihoilaamaan, tällä kertaa yliopistolla. Konsertin jälkeen jatkoilimme kotoisan Ölsmðjan-pubin yläkerrassa, missä laulaminen jatkui, osittain ohjattunakin, kun kuoronjohtajakin piipahti paikalla. Ilta oli täynnä loistavia keskusteluja, oivalluksia ja ideoita, ja sain taas kerran muistutuksen siitä, miten upeaa on ihmiskontakti ja ystävyys. Heräsin väsyneenä, mutta onnellisena yläkerran remontoijien ääniin, mutta ei kiinnosta, sillä tänään elämä on erityisen mahtavaa.

Tuntuu vieläkin epätodelliselta, että Suomi on viimein ottanut tämän kauan odotetun askeleen kohti tasa-arvoisempaa tulevaisuutta. Tehtävää riittää vielä (esimerkkinä aivan liian vähän tapetilla ollut translakiuudistus), mutta tämän päivän tapahtumat valavat uskoa ja toivoa sydämeen. Tästä on hyvä jatkaa, kiitos kaikille lakialoitetta puoltaneille ja Suomen kansalle, jota ilman tämä ei olisi ollut mahdollista!

Merkinnän valokuvat ovat vuoden 2013 Reykjavík Gay Pride -tapahtumasta. Mukavia muistoja sieltäkin!

einu sinni fór ég norður

Puolisentoista viikkoa sitten pääsin pitkästä aikaa pyörähtämään pääkaupungin ulkopuolella, kun lähdimme kaveriporukalla pohjoiseen. Puolet meidän Airwaves-vieraistamme, elikäs Peter, hengaili Reykjavíkissa viime perjantaihin asti, joten tässä oli senkin puolesta mainio ajankohta kääntää kurssi kohti pohjoista. Kyseessä oli aikamoinen ex tempore -reissu - idea mukaan lähtemisestä tuli parin päivän varoitusajalla, ja auton sekä majoituksen varaaminen hoidettiin lähtöpäivänä. Ihan pätevää pseudoislantilaisuutta!

Lähtö koitti perjantaina iltapäivällä, ja kuutisen tuntia köröteltyämme saavuimme Akureyriin piskuinen ajokkimme täynnä matkatavaroita ja ruokaostoksia. Olimme vuokranneet viikonlopuksi mökin, joka osoittautui loistavaksi valinnaksi paljuineen ja vohvelirautoineen, ja taloksi asettumisen jälkeen kerkisimme lähinnä syödä ja lillua (helkkarin kuumassa) paljussa ennen yöpuulle siirtymistä. Aamupalastelemaan heräsimme aikaisin, sillä tähän aikaan vuodesta matkailun joutuu hyvin pitkälti aikatauluttamaan vähäisen päivänvalon mukaan, ja halusimme ehtiä kokemaan mahdollisimman paljon niiden kahden päivän aikana, jotka pohjoisessa vietimme. Lauantaina kiertelimme lähinnä Akureyrissä, sunnuntaina heitettiin pitempi reissu Mývatn-järven läheisyyteen ja käytiin ihastelemassa Dettifossin ja Selfossin vesiputouksia. Treffasimme myös Akureyrissä vaihtarilukukauttaan viettävää kielikurssikaveri Stefania, joka vei meidät jännittäville ruokamessuille ja käväisi mökillämmekin paljuilemassa. Ympäriinsä ajelun lisäksi viikonloppuun sisältyi muun muassa loistavaa läppää, vesisotaa, öljyä silmässä, valkeita revontulia, lettuja sekä ihan perkeleesti tummia tarjousbanaaneja. Parhaista hetkistä ei yleensä koskaan ole kuvia, ja näinhän siinä tälläkin kertaa kävi, mutta matkan vaikuttavimmat visuaalisuudet tuli sentään joten kuten ikuistettua.

Auringonlaskubongausta menomatkalla.

Spontaanien matkalaisten ensimmäinen pysäkki Akureyrissä: turisti-info. Joka oli matkamuistomyymälää lukuun ottamatta suljettu, joten ei kun kartta käteen ja kaupungille sitten ihan omin nokin vaan! Kuten varmasti koto-Suomessakin, täällä Islannissa alkavat kaikki kaupunkien julkiset joulukoristelut olla paikallaan ja koko maa vartoo vapisten lähtökuopissa, että milloinka päästään kunnolla hössöttämään. Täällä jouluhysterian ensimmäinen aalto oli aistittavissa jo lokakuun loppuvaiheilla, ja kontribuioin siihen itsekin protestipipareita leipomalla ja joulumusiikkia popittamalla aitojen joulumaalaisten eli lappilaisten seurassa.

Muumilinna alias kahvila Bláa kannan. Käytiin iltasella testaamassa sisäpuolikin: mukava ja kotoisa soppi, eikä sumppikaan surkeaa ollut.

Ehkä absurdeimman näköinen intialainen ravintola jonka olen eläessäni nähnyt.

Islantilaiset talot ovat aika usein ihania. Tämä lienee jokin julkisempi rakennus, mutta yksityishenkilöidenkin asumukset varsinkin pikkukylissä ovat toisinaan hyvinkin huomiotaherättäviä.

Tämä oli jokin isompi museo, missä olisimme vierailleet, mutta koska tässä talven autioittamassa maassa eivät muun maailman museosäännöt päde, oli pytinki lauantaina suljettu. Komealta se kuitenkin näytti!

Kävimme myös Akureyrin kasvitieteellisessä puutarhassa ihailemassa Islannin marraskuista, kukkeaa luontoa. Yllättävän paljon nähtävää sielläkin oli, vaikkei mikään ollut kukkinut kuukausiin.

Puutarhan kasvihuoneessa oli hiukan eläväisempi meiniki. Paitsi näiden islantilaisten viinirypäleiden osalta ehkä.

Fiksua kirjastomainontaa! Tuo metallihökötys meni meille kaikille läpi aitona kirjana.

"Tein itse ja säästin."

Kertokaa, mikä on Carbon Recycling Racing Team?

King size -kissa! Ilmeisesti kipsut tassuttelevat vapaina muuallakin kuin Reyjkjavíkin kaduilla.

Stefan vei meidät mainintani mukaisesti käymään ilmaisilla ruokamessuilla, missä oli tarjolla maistiaisia varmaan kymmenistä eri kulttuureista. Tässä oli liettualaisia lätysköitä, näyttivät nachoilta juustokastikkeella mutta olivat oikeasti jotain hyvin imelää. 

Kallis kotimaakin oli edustettuna! Vieläpä parhaalla mahdollisella tavalla, kun Akureyrissä opiskelevat Maarit (kuvassa) ja Sandra olivat väkertäneet minikarjalanpiirakoita ja munavoita. Täytyy viimeistään jouluksi väsätä itsekin, oli sen verran oivallista maistaa kotiseutua pitkästä aikaa. Maaritin reissailuista löytyy muutes luettavaa täältä, mikäli mieltä viehättää lueskella muidenkin reissaavien suomalaisten seikkailuista.

Intensiivisen ruokatankkauksen jälkeen suuntasimme Muumilinnaan kahville - kaljakaupan kautta tosin, sillä mielemme teki viiniä tulevan illallisen kanssa. Matkaan tarttui myös färsaarelaista siideriä, joka maistui aivan samanlaiselta kuin kaikki muutkin makeat omenasiiderit.

Asumus ja ajokki elikäs maanmainio mökki ja tilaihmekosla.

Mökkimme takapihalta löytyi myös vaihtoehtoinen kulkupeli.

Peter ilahtui mökkipaikkamme nimestä

Sunnuntaina ajeltiin aamiaisen jälkeen Dimmuborgiriin, islantilaisten joulutonttujen kotiin, missä kerrotaan kuvattaneen myös Game of Thronesia.

Hämäräperäistä villaa.

Dimmuborgeroinnin kohokohta oli ehdottomasti tämän toveri turistin tapaaminen. Eksynyt herra kysyi meiltä ensin tietä parkkipaikalle ja sen löydettyään posotti edellämme noin viisikymmentä metriä, ennen kuin joutui pysähtymään puhjenneen renkaan vuoksi. Olimme aamulla tehneet aivan jumalattoman kasan lettuja, joten pysähtyessämme kysymään, olisiko tarvinnut auttaa, tarjosimme matkamiehelle toki pannarin tai pari. Julianille kiitos kameran käytöstä tässä tilanteessa!

Seuraava stoppi oli Mývatnin geotermisen maauimalan kohtimilla. Uimaan emme menneet, mutta ympäristö oli varsin vaikuttava.

Ihana matkaseura, vasemmalta oikealle Julian, Peter, Jessica ja Christopher! Takana myös menopeli, ovet selällään kuten kunnon matkalaisilla konsanaan.

Perunani ei millään meinannut tallentaa tuon veden sinisyyttä, mutta pirun sinistä se oli!

Lyhyen pysähdyksen jälkeen tie vei päivän viimeiselle etapille, Dettifossille. Lunta ei pohjoiseenkaan ollut siunaantunut täksi viikonlopuksi, mutta täällä sentään pääsi tarpomaan jään päällä ja heittelemään lumipalloja. Voih, jospa se kylmä tulisi tännekin aikanaan!

Dettifossilla meidät yllätti upea auringonlasku sekä Jessin kaverit, joihin törmäsimme myös aiemmin Dimmuborgirilla. Islanti on pieni maa...

Itse kohisija! Muistan, kun erkanin tuolla ryhmästä ja katselin vakavana alas, miettien, että jos putoaisin, kuolisin varmasti. Tunsin silloin itseni kovin pieneksi ja pelokkaaksi pauhaavan putouksen rinnalla.

Selfoss! Tämä pienempi putous ympäröivine puroineen ja jää- ja lumikenttineen oli oikeastaan minusta vaikuttavampi, kuin alueen "päävesiputous". Vettä, vettä, vettä kaikkialla, jäätyneitä lammikoita joiden päällä on hyvä pohjoisen lapsosen kävellä. Ainakin jos on vedenpitävät kengät. Dettifossin jälkeen tarkoituksenamme oli palata Húsavíkin kautta kotiin, mutta tie oli poikki, joten palasimme takaisin samaa tietä kuin tulimmekin.

Maanantaiaamuna heräsimme tavallistakin aikaisemmin, sillä meidän piti ehtiä siivota mökki ja huristella viisi tuntia takaisin Reykjavíkiin ennen kello kahta iltapäivällä. Urheina kuskeinamme toimivat koko viikonlopun ajan Jessica ja Chris, joka kuvassa vetristää ajamisen puuduttamia niveliään heittämällä postilaatikkoa pikkukivillä. Osui lopulta!

Semmoinen reissu se! En ollut vielä aikaisemmin ehtinyt käymään Pohjois-Islannissa, ja tämä visiitti opetti, että sinne on lähdettävä uudestaan. Kaikki kiertämämme paikat ovat melko tunnettuja turistikohteita, joten jokin hieman polulta poikkeavampi pohjoisen-reissu kiinnostaisi vielä heittää jossain vaiheessa! Mývatnin ympäristöä tekisi kovasti mieli tutkia, ja siellä aikaisemmin vierailleet kaverini ovatkin jaelleet auliisti vinkkejä visiitin arvoisista paikoista. Tämä viikonloppu säilyy muistoissa ensimmäisenä täysin kaverivoimin toteutettuna reissuna mitä mahtavimpien ihmisten kanssa, enkä toivottavasti heti unohda kaikkea sitä levotonta läppääkään, mitä tuli heitettyä tai niitä asioita, joita tuli opittua. Muistoista tulikin mieleeni, että pitäisi varmaan viimein siivota kasvihuoneesta laukkuun nappaamani viinirypäleet roskiin... Huaah. Ikävähän tässä iskee rustaillessa. Ja ahdistus, kun mietin, että matkaseuralaisistani yksi lähti jo takaisin kotiin ja kolme muuta katoavat muistaakseni kaikki eri puolille Eurooppaa joulukuussa. Aika on kulunut niin nopeasti! Onneksi tenttien jälkeen on vielä vähän aikaa tankata itseensä niiden läsnäoloa, jotka jättävät Islannin tämän lukukauden jälkeen. Itse sain viime viikolla vihdoinkin tietää, että saan jäädä tänne vielä kevääksikin, oi onnea. Opiskelut ovat tältä syksyltä aivan loppusuoralla, huomenna on itse asiassa viimeinen luentopäivä ennen tenttejä, ja kuoronkin taival huipentuu pariin konserttiin tässä huomenna ja ensi viikolla. Kirjoitettavaa tosin on paljon, ja toivon mukaan jaksan joululomalla pakertaa pari merkintää pahan päivän varalle kaiken sen ajankohtaisen lisäksi, mistä minun pitänee päivittää.

Mutta apropoo ajankulu, kuinkas sitä taas on kukuttu blogin ääressä puolille öin? Huomenna on aikainen herätys pitkään ja suureen päivään ja siihen piti valmistautua hyvillä yöunilla, mutta vielä olisi se aamuinen puhekurssin esitelmä tekemättä... Koskaan en opi.