stærsti skemmtistaður í heimi

Minun pitäisi todellakin ryhdistäytyä näiden kuulumisieni kanssa. Jotenkin varkain on taas melkein kuukausi livahtanut menneisyyteen... Otanko tämän kirjoittamishomman hieman turhan vakavasti? Ihan hyvinhän sitä voisi vaikka viikoittain nakutella jotain lyhyttä ja ytimekästä valokuvien väliin ja kutsua sitä päivitykseksi sen sijaan, että panttaa painokelpoisia ajatuksia kuukauden päivät ja päräyttää ilmoille megamerkinnän, jota tuskin kukaan täysipäinen jaksaa edes kahlata läpi. Ideoitahan minulta löytyy vaikka kuinka, mutta aika ja inspiraatio tuppaavat ainakin minun elämässäni välttelemään toisiaan viimeiseen asti. Mutta jospa tämä tästä. Pitäisi varmaan alkaa juoda kahvia tai nappailla piristeitä, niin jaksaisi kukkua yökaudet blogaamassa ja selviäisi vielä seuraavista yliopisto- ja kuoropäivistä kunnialla.

Vierähtäneisiin viikkoihin on jälleen kerran mahtunut edellä mainittujen koulu- ja kuorojuttujen lisäksi ainakin rikkikaasua, uusia tuttavuuksia sekä jokunen peri-islantilainen tapahtuma! Sain myös riesakseni jonkun nuhantapaisen, jotenka olen jatkuvan juoksentelun sijaan taantunut kyhjöttämään kotosalla ja tapittamaan House of Cardsia kämppiksen kanssa. Vaiva vaikuttaisi onnekseni olevan väistymään päin, tai sitten olen vain turtunut, antanut asialle piupaut ja alkanut elää elämääni normaaliin tapaan. En tiedä, mutta oli miten oli, elämä jatkuu tapahtumarikkaana ja hektisenä ainakin seuraavat pari viikkoa vaikka sitten Buranan voimalla.

En usko höpötelleeni täällä vielä mitään kummempia islantilaisesta opiskelijaelämästä, ja syy voi hyvinkin piillä siinä, että mitään Helsingistä tuttuja haalarikötinöitä tai juomalaulujen siivittämiä pöytäjuhlia ei täällä harrasteta. Opiskelijajuhlijat kansoittavat useimmiten keskustan baareja muun väestön tapaan, ja erikseen järjestettyjä bileitä varten saatetaan varata oma paikka. Alkoholin ostamisen alaikäraja on täällä 20 vuotta, joten kotibileetkin ovat melkoisen suosittuja vielä omankin ikäluokan keskuudessa. Yksi illanvieton muoto, johon ei ainakaan humanistipiireissä Suomessa törmää, tunnetaan nimellä science trip, ja kun jokunen aika sellaisellekin pääsin osallistumaan niin miksipä en hieman valottaisi, mistä kyseisessä touhussa oikein on kysymys.

Science tripeistä vaikuttaisi tämän ensikokemukseni perusteella olevan sivistyneen kuuloisesta nimestä huolimatta olevan tiede melko kaukana. Tämä minun ja kavereideni visiteeraama tapahtuma oli puhelinoperaattori Novan järjestämä, ja vaikka päämotivaationani toimikin tapahtumatiedotuksessa mainostettu ilmainen ruoka- ja juomatarjoilu, minua itse asiassa oikeasti kiinnosti myös tuo mystinen yhtiö tiedetripin takana - lähes jokainen vaihtarikaverini omistaa Novan liittymän, ja kun lafkalta vielä löytyy tilava, yhdistetty puhelinkauppa-bilepaikka sekä rahkeita tarjota ainakin satapäiselle opiskelijalaumalle ruokaa ja alkoholia, alkaa meikän mielikuvitus muovailla mitä villimpiä salaliittoteorioita... No mutta, meidän porukkaa prepattiin lyhyesti edellisenä iltana ja käskettiin taikajuoman tinttaamisen lomassa kiinnittämään huomiota myös illan asiapuoleen - mikä ei sinänsä olisi ollut mikään ongelma, jos jotain asiaa olisi ylipäätään ollut tarjolla. Kaksituntiseen tapahtumaan mahtui nimittäin sekä elävän että tallenteilta soitetun musiikin ja epämääräisen hengailun lisäksi kymmenisen minuuttia videomuotoista Nova-markkinointia, jota en itse keskimittaisena edes nähnyt paikaltani parikymmenpäisen kirahvilauman takaa, joten katsoin parhaaksi hoitaa kaljan tassuun ja väistyä väljemmille vesille viihtymään. Olin odottanut jotain auditorio, pukumies ja PowerPoint -tyylistä tietoiskua, mutta kyllähän tuo rennompikin meininki kelpasi paremmin kuin hyvin! Mitä olen muiltakin näistä science tripeistä kuullut, niin jotakuinkin vastaavanlaisella kaavalla ne kai tuppaavat yleisestikin menemään. Tietääpähän nyt sitten, mihin varautua, kun kutsu käypi science tripille seuraavan kerran!

kinosti.jpg

Photobomb level: Florian

Swag Ramona esittelee vinkeitä bilehattuja, joita  oli mahdollista voittaa ensimmäisessä kuvassa näkyvästä pallokalapyörästä.

Yritimme estää juhlapaikalla tapahtuneen tallennuksen. Lienee selviö, että turvamies siirsi tuon vakoilunestovermeen sukkelasti sivuun kuvan ottamisen jälkeen.

 On kyllä hämmentävää, miten yleistä tuollainen ilmainen tarjoilu reykjavíkilaisissa bileissä on - sähköpostiin tippuu harva se viikko tiedotuksia milloin mistäkin ilmaisella kaljalla itseään mainostavista kokkareista, ja järjestöt ja yhdistykset saavat usein olutvalmistajilta lahjoituksia. Ja alkoholihan siis liikkuu täällä sellaisissa hinnoissa, ettei sitä kyllä ihan ensi töikseen lähtisi ilmaiseksi jakelemaan, mutta mitäpä lienee mafiajuttuja sitten, en tiedä. Nyt lähden joka tapauksessa merkinnän henkeen mätsäävästi arpomaan, pitäisikö tämä ilta kököttää kotosalla vai käväisisikö sitä yliopiston baarissa yhdellä tai parilla, kun illan ohjelmistossa on opiskelijalehden julkistamisbileet - ja luonnollisesti ilmaista Tuborgia.

Kirjoittaessa soi: Spotifyn mainio Iceland Airwaves 2014 -soittolista